Sosiaalinen loukku – mitä teen, kun eroaminen kaventaa omaa elämänpiiriä?

KuvaArtem Bali


Nuori saattaa pudota tilanteeseen, jota itse kutsun ”sosiaaliseksi loukuksi”, jos hän on liian kiintynyt entiseen yhteisöönsä. Sosiaalinen loukku kehittyy, kun nuoren mielenkiinnonkohteet muuttuvat sellaisiksi, ettei niistä kehtaa puhua omille lestadiolaisille ystäville ja perheenjäsenille. Muun muassa viihteeseen, erilaisiin elämänarvoihin, ulkonäköön ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat hävettävät, vaikka niistä on tullut osa itseä. Niistä puhuminen tuntuu sekä itsestä että muista kiusalliselta. Silloin syntyy tilanne, jossa kaikki muut saavat ilmaista itseään mutta sinä et.

Vaikeuksia ja yksinäisyyttä lisää, kun saa huomata, että samanhenkistä seuraa on paljon luultua vaikeampaa löytää. Ateistit eivät ymmärrä sitä, että uskolla on suuri merkitys elämään myös eron jälkeen, vaan ihmettelevät pitkään jatkuneen ”aivopesun” perään haikailua: he saattavat hyvinkin terävin sanankääntein mitätöidä lapsuuden arvot ja tunnekokemukset, sanoa että on ääliömäistä pitää kiinni niistä. Jotkut taas eivät osaa sanoa asiaan mitään. Eronnut nuori ei tule ymmärretyksi.

Voisi ajatella, että muut entiset lestadiolaiset ymmärtäisivät asiaa hyvin. Heitä on vain vaikea löytää. Uskonyhteisöstä lähteneet yleensä rakentavat elämänsä eristyksissä uskovaisista, jolloin heihin on vaikea myöhemmin saada kontaktia.
Toiselle eronneelle puhuminen saattaa myös johtaa molemminpuoliseen uskovaisten sättimiseen ja arvosteluun, mikä alkaa ahdistaa, kun muita puheenaiheita ei tunnu löytyvän.

Lisäksi ihmiset, jotka ovat vasta keskellä muutosprosessia, tuntevat häpeää ja muita ristiriitaisia tunteita lähdöstään, eivätkä uskalla puhua asiasta toiselle, vaikka molemmat olisivat eroamassa. Esimerkiksi on hämmentävää kokea sellaisia tunteita, että alitajuisesti syyttää toista liikkeestä eroamisesta, vaikka on itse tekemässä samaa.

Ratkaisu on sen ymmärtäminen, että elämä ilman uskoa on ihan yhtä arvokas, ja että sinulla on täysi oikeus olla oma itsesi. Sinulla on lupa puhua asioistasi myös perheen kanssa, vaikka tekemisesi eivät olisikaan hyväksyttyjä lestadiolaisten yhteisössä. Sinulla on oikeus puhumiseen ja ihmissuhteisiisi. Voit lukea tästä artikkelista vinkkejä siihen, kuinka suhtautua negatiivisiin kommentteihin.

Täytyy uskaltaa olla avoin ja myös vetää rajat sille, miten paljon antaa muiden hallita oman elämän sisältöä. Jos tuntuu, että oma tila kapenee liikaa, on pakko hieman karsia omaa kunnioitustaan uskonyhteisöä kohtaan ja opetella tuntemaan ärtymystä siitä, että se estää sinua tekemästä asioita. Sitä vihaa ei tarvitse näyttää muille, se on tarkoitettu muuttamaan elämääsi. Se saattaa tarkoittaa tietoisesti oman perheen ulkopuolelle jättämistä ja uskaltautumista paikkoihin, mistä lestadiolaisia ei perinteisesti löydä: baareihin, elokuviin, keikoille, muiden uskontojen kokoontumisiin. Itselleen voi näin luoda sosiaalista verkostoa, missä omaa ajatusmaailmaa ei tuomita.

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s