Mikä muuttuu, kun eroaa lestadiolaisesta liikkeestä? 3 yllättävää havaintoa

Psykologiassa opimme, että ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen olento ja nämä osa-alueet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Sääntö pätee myös uskontoon liittyvissä asioissa. On itsestäänselvää, että uskon jättämisen syynä on lähes aina näkemykselliset erot, mutta seuraukset ovat paljon laaja-alaisempia kuin kristinopin hylkääminen. Jos kuulut vielä lestadiolaiseen yhteisöön, mutta koet ulkopuolisuuden tunnetta, voit pohtia tämän kirjoituksen avulla, kannattaako sinun erota.

1 Oma maailmankuva ja ajattelu kehittyvät räjähdysmäistä vauhtia
Elin monella tavoin ei-lestadiolaisen kaltaista elämää jo vuosia ennen eroamistani. Lestadiolainen identiteettini kuitenkin esti minua ruokkimasta uteliaisuuttani yhtään enempää kuin oli tarpeen. Kun niin sanotusti pääsin irti lapsuuden uskomuksista, aloin käyttää pitkiä aikoja netissä seuraamassa ihmisiä, jotka ympäri maailman toteuttivat lestadiolaisuudessa paheksuttuja asioita pelkäämättä niitä tippaakaan. Sietokykyni erilaisuutta kohtaan kasvoi paljon.

2 Vapauden tunnetta on vaikea kokea
Mahtavaa, uskalsin vihdoin erota – tästä eteenpäin elämä tulee olemaan upeaa! Vai tuleeko? Valitettavasti maailmaa, tai elämää, ei muuteta yhdessä yössä. Syntymästä asti mielessä vallinneet arvot ja säännöt toimivat laukaisijoina ahdistuksen ja häpeän tunteille vielä senkin jälkeen, kun niihin on lakannut uskomasta. Kyseessä on psykologinen ilmiö, jonka on alkukantaisesti ollut tarkoitus suojella ihmistä henkeä uhkaavilta vaaroilta. Lapsena äiti on opettanut, että kaupassa soiva rock-musiikki on haitallista; aivosi muistavat sen edelleen.
Ahdistusta lisää entisestään perheenjäsenten muuttunut suhtautuminen itseen ja kalvava epävarmuus siitä, oliko ero oikea päätös. Hämmennys on taattu, kun rasitteita onkin eron myötä entistä enemmän.
Huom. Syyllisyyden tunteet lieventyvät ja menevät ajan myötä ohi.

3 Tulet harkitsemaan vakavasti liikkeeseen palaamista sosiaalisten syiden vuoksi
Lestadiolaisilla on aivan pienestä asti monesti valtava joukko ympärillä, sisaruksia, setiä, tätejä ja serkkuja riittää. Kun siihen kasvaa, hiljaisuus voi tuntua kestämättömältä. Usko rakentuu osittain kavereiden varaan – oma porukka on lestadiolainen, joten henkilökohtaisen uskon rakentaminen ei tunnu niin tärkeältä. Kun ero sitten koittaa, katumus iskee päälle. Tekee mieli palata porukkaan ja lakaista epäusko maton alle, näin monille varmasti on käynytkin. Muista kuitenkin aina, että sinä olet sinä, ja onnelliseksi tulee ainoastaan kuuntelemalla omia arvojaan. Apua yksinäisyydestä selviämiseen saat täältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s