Kaksi ikää, missä vanhoillislestadiolaisuudesta erotaan eniten – tällaisia ovat eron arkkityypit

Keskustelin läheiseni kanssa lestadiolaisuudesta. Kumpikin meistä on eronnut liikkeestä aivan viime vuosien aikana. Niinpä puhe kääntyi eroamiseen ja aloimme pohtia, millaisia arkkityyppejä eroamiseen liittyy. Olimme yhtä mieltä siitä, että vaikka liikkeestä voi erota ja erotaankin kaikenlaisissa ikävaiheissa, on meidän tietojemme perusteella kussakin ikäryhmässä huomattavissa kaksi isoa aaltoa, jolloin eroamista tapahtuu eniten.

Tämä tieto on eroavalle nuorelle arvokasta, sillä eroavan on vaikea löytää vertaistukea, ja suuremman kuvan hahmottaminen on tiedonpuutteen vuoksi vaikeaa. Eroavalle nuorelle löytyy Suomesta aivan varmasti paljon samassa tilanteessa olevia kohtalontovereita, vaikka heitä ei tuntisikaan. Jo se voi olla lohduttava ajatus.

Ensimmäinen aalto tapahtuu rippikouluiässä ja toinen täysi-ikäistymisen aikoihin. Kuvailen seuraavissa kappaleissa näitä tyyppejä vielä lähemmin.

Tyyppi 1: Nuori kokee jo lapsuudessa tai varhaisnuoruudessa ulkopuolisuutta uskonyhteisössä. Kokemuksissa toistuvat kertomukset pakottamisesta, opetusten epäkiinnostavuudesta ja jopa gaslightingista (vanhemmat eivät usko lapsen ei-uskonnollisten ajatusten olevan aitoja). Esimerkiksi viihdekulttuuri, ulkonäön muokkaaminen ja lestadiolaisuuden ulkopuoliset yhteisöt kiinnostavat ja muodostuvat jo varhaisessa vaiheessa tärkeiksi.
Nuori saattaa haluta jättää rippikoulun kokonaan välistä, ja jos riparille mennään, riparin voimakas yhteisöllisyys saattaa hetkellisesti palauttaa kaipauksen uskovaisten joukkoon, mutta sitten arki tulee vastaan ja nuorelle radikalisoituu se, ettei halua luopua ei-lestadiolaisen elämäntavastaan ja päätyy eroamaan.

Tyyppi 2: Nuori identifioituu lestadiolaisuuteen ja viettää paljon aikaa lestadiolaisten nuorten porukoissa. Usko tuntuu itsestäänselvyydeltä, ja sitä ei tarvitse ajatella niin paljoa, koska kaikki ympärillä olevat ihmiset uskovat samalla tavalla. Siinä vaiheessa, kun henkilökohtainen itsenäisymisprosessi alkaa, nuori valmistuu toisen asteen oppilaitoksesta ja muuttaa pois kotoa vieraalle paikkakunnalle, kaveriporukka voi hajota ja uskolle ei enää löydy hedelmällistä kasvualustaa. Näin eroaminen tulee lopulta ajankohtaiseksi.
Tyypillä 2 eroaminen on keskimäärin vaikeampaa, koska usko on ehtinyt jo kasvaa tärkeäksi osaksi itseä, ja läheisille jo pidempään ”piireissä” mukana olleen lapsen eroa on työläämpi käsittää. Tyypillä 2 myös uusien kontaktien solmiminen eron jälkeen on vaikeampaa. Tätä kutsutaan myös sosiaaliseksi loukuksi, josta olen kirjoittanut erillisen postauksen.

Tässä postauksessa olevat tyypit perustuvat kahden ihmisen kokemuksiin. Jos olet huomannut vielä jonkin kolmannen tiettyyn ikään liittyvän eroavien arkkityypin tai olet esitetyistä tyypeistä eri mieltä, palaute ja uudet ajatukset ovat tervetulleita. Niitä voi laittaa tämän sivuston Ota yhteyttä -osioon, kommentteihin tai IG-tilille viestinä, @vapaaksisuomi .

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s