Aiheena evankelisluterilaisuus – onko pakko olla juuri lestadiolainen?

Jos kokee, että Jumalan olemassaolo ei ole mahdollista, voi erota vanhoillislestadiolaisuuden lisäksi myös kirkosta ja elää ateistina. Mutta entä jos elämä ilman uskoa tuntuu kalsealta?
On tärkeää tiedostaa, että vanhoillislestadiolainen usko ei ole ainoa vaihtoehto. Jos lestadiolaisuus tuntuu suurimmilta osin oikealta, mutta liian rajoittavalta, evankelisluterilaisuus saattaa sopia itselle paremmin. Vanhoillislestadiolaisena lähes varmasti kuulutkin siihen automaattisesti, onhan vanhoillislestadiolaisuus evankelisluterilaisen kirkon sisällä toimiva liike.
Tässä artikkelissa kuitenkin puhun näistä kahdesta ryhmittymästä erillisinä, koska vanhoillislestadiolaisen näkökulmasta ne eroavat merkittävästi.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja vanhoillislestadiolaisuuden lisäksi Suomessa on useita muitakin uskonnollisia yhteisöjä ja herätysliikkeitä. Samalla tavoin kuin lestadiolaisuudella on joissain ryhmissä ikävä leima, sellainen voi olla myös joillakin näistä muista liikkeistä. Siitä huolimatta niitä ei kannata tuomita etukäteen – tiedämmehän mekin, että lestadiolaisetkaan eivät leimoista huolimatta ole sen kummempia ihmisiä.
Muihin ryhmiin ei tässä artikkelissa pureuduta enempää, vaikka ne ovatkin huomion arvoisia, vaan lestadiolaisuuden ja niinsanotun peruskristinuskon yhtäläisyyksiin ja eroihin.

Suomen evankelisluterilaiseen (kirjoitusasu voi olla myös evankelis-luterilainen) kirkkoon kuuluu yli 70 prosenttia suomalaisista. Useimmat eivät toteuta uskoaan millään arjessa näkyvällä tavalla, mutta käyvät kirkossa tärkeimpinä kirkkovuoden päivinä. Jotkut haluavat esimerkiksi kirkkohäät ja kirkko on myös ristiäisille yleinen paikkavalinta.

Tässä luettelen joitain esimerkkejä eroavaisuuksista vanhoillislestadiolaisuuden ja evankelisluterilaisuuden välillä:

  • Vanhoillislestadiolaisuus on maallikkojohtoinen liike, eli valtaosa liikkeessä tehdystä työstä on vapaaehtoista, ja puhujien ei tarvitse olla pappeja. Evankelisluterilainen kirkko sen sijaan on ammattijohtoinen, eli sen työntekijät ovat usein pitkäaikaisessa virassa ja saavat työstään palkkaa. Tämä johtuu osaksi siitä, että evankelisluterilaisella kirkolla on kansankirkon asema, minkä takia se saa rahaa valtiolta.
  • Vanhoillislestadiolaisuudessa uskotaan, että vain vanhoillislestadiolaiseen oppiin kuuluvalla tavalla uskovat pääsevät taivaaseen. Luterilainen kirkko sen sijaan on maailmanlaajuinen ja siinä kaikkien Jeesukseen uskovien ajatellaan olevan samaa joukkoa ja pääsemään taivaaseen pelkän uskonsa johdosta.
  • Vanhoillislestadiolaisuudessa uskovainen voi antaa synnit anteeksi toiselle uskovaiselle. Luterilaisuudessa ajatellaan, että synnit voi saada anteeksi suoraan Jumalalta.
  • Vanhoillislestadiolaiset sekä puhujat että esilaulajat ovat miehiä. Luterilaisuudessa sen sijaan on nykyään myös naispappeja.
  • Ehkä tunnetuin ero liikkeiden välillä on niinsanotut vanhoillislestadiolaisuuden säännöt: liikkeessä ohjeistetaan kieltäytymään muun muassa esiaviollisesta seksistä, masturboinnista, ehkäisystä. erilaisista viihdekulttuurin muodoista, kuten elokuvista, tanssimisesta ja useimmista musiikkigenreistä, alkoholista sekä kehonmuokkaamisesta, kuten meikkaamisesta, tatuoinneista ja lävistyksistä. Näitä ohjeita voi esiintyä myös evankelisluterilaisessa kirkossa, mutta paljon lievemmin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s