Usko tai älä, kaikki elämä ei sijoitu vain yhteisöön tai perheen sisälle. Tässä muutama vinkki siihen, kuinka luoda elämään muutakin sisältöä.

Jos lestadiolaisuus tuntuu suurimmilta osin oikealta, mutta liian rajoittavalta, evankelisluterilaisuus saattaa sopia itselle paremmin.

Ensimmäinen aalto tapahtuu rippikouluiässä ja toinen täysi-ikäistymisen aikoihin.

”Entiset tai yhteisöstä irtautumista harkitsevat vanhoillislestadiolaiset ovat yksi isoimmista meiltä tukea hakevista ryhmistä.”

Vaikka menneisyyteen liittyisi vaikeita asioita, eroava nuori on silti harvoin täysin tyhjän päällä: niin lapsuudenkodista opittuja arvoja kuin erokokemusta voi käyttää hyödyksi myöhemmin elämässä.

Julkisesti eroamisella ei tarkoiteta sitä, että asia pitäisi kertoa yleisölle tai usealle ihmiselle kerrallaan – kyse on siitä, että päätöksestä tehdään konkreettinen sitoutumalla siihen itse ja antamalla läheisille ihmisille selkeät signaalit siitä, että he voivat alkaa kohdella eronnutta ei-lestadiolaisen tavoin ja kertoa asiasta avoimesti omille tutuilleen, jolloin hekin osaavat tervehtiä ja kohdella eronnutta oikein.

Eroamisen jälkeen ei merkkaa se, että et ole enää lestadiolainen, vaan se, mikä sinusta sen sijaan tulee.

Kysymykseen ”Miksi erosit vanhoillislestadiolaisuudesta?” ei ole pakko vastata, tai voi vastata eri tasoilla ja syvyyksillä.

Tämän postauksen keskeinen sisältö on tulostettava pohja, jonka avulla nuori voi itsekseen tai yhdessä läheisen kanssa pohtia, miten hän saa eroamisen sujumaan parhaiten.

← Edellinen artikkeli: Opas vanhoillislestadiolaisuudesta eroamiseen: Johdanto Vanhoillislestadiolaisuuden kieltäminen ei ole vain Jumalan sanan hylkäämistä tai seuroissa käymisen lopettamista. Joku … Lisää